Jälleen. Maaliskuu maata näyttää ja huhtikuu hanget humauttaa. No, ne taisivat humahtaa jo maaliskuun lopussa. Pihaa on jo aloitettu haravoimaan, ja ajatukset keväässä ja kesässä ovat pitkällä. Kasvihuone on tulvan alla. Mutta ei sinne vielä mitään voisi laittaakaan. Reissun jälkeen sitten.... Ai minkä reissun? No, Espanjan reissunpa tietenkin. Sain osan kesälomasta huhti-toukokuun vaihteeseen, ja sinnepä siis. Tapaamaan kavereita, lomailemaan, rentoutumaan, ja tekemään bisnestä ;)

Pentu kasvaa kovaa kyytiä, sillä on ihan hirvee uhmaikä. Karkaa naapuriin joka välissä, ei kuuntele, ei usko, ei tule sisälle, ei anna kiinni. Ihanaa. Mulla on koiranpentu.... Mut hyvä siitä tulee.

Vapaapäivinä teen ripsienpidennyksiä asiakkaille, ja tyytyväisiltä he vaikuttavat. Silloin itsekin olen tyytyväinen. Kiitokset heitän BremauBeautyn Annelle. Ilman hänen opastustaan ja uskon luomista ensimmäisten räpellysten tekemisen yhteydessä olisin jättänyt leikin kesken. Eihän sitä tiedä, jos jossain vaiheessa jatkan kouluttautumista tuollakin saralla. Tuohan se lisää osaamisalaa, ja saa lisää kirjavuutta CV:hen, vaikka sitä ei tällä hetkellä toki mihinkään tarvitsekaan :)

Kotisivuja olen päivitellyt, koittanut saada OneCoinin osuutta ymmärrettäväksi, ja ripsien kuvia taas lisää esille. Hitaasti. Mutta varmasti. Eihän sitä tiedä jos nämäkin sivut ovat joskus valmiit? Rohkenen kyllä epäillä. Sen verran itseäni jo tunnen....

Arki rullaa pikkuhiljaa eteenpäin. Talven lumet valostuttaa vielä ulkona, ja joskus aurinkokin käy näkösällä. Moni naureskeli, että hyvään aikaan tulette takaisin Espanjasta, kun kaikkein pimeimpään aikaan. Nauroivat aivan syystä. Joskus vain ei ole vaihtoehtoja, kun täytyy leipänsä tienata töitä tekemällä.

Kolmen kuukauden irtiotto sai ajatukset vain lentelemään useammin etelän lämpöön. Ystävät, jotka jäiviät Espanjaan, ovat mielessäni usein. Täytyisi tulevan kesän lomia alkaa pyytää, jotta olisi jotain mahdollisuuksia saada silloin kuin olisi tarvetta. Meillä olisi projektitapahtuma huhti-toukokuun vaihteessa Fuengirolassa, katsotaanpa kuinka käy. Sen tiedän, että meidänkin panosta kaivattaisiin.

Mutta pikkuhiljaa. Askel kerrallaan. Yhteistyö ja projekti etenee täältä käsin tässä vaiheessa, ja kultaakin kalliimpi tiimi Fuengirolassa auttaa minkä pystyy. Katsotaan, kuinka pitkälle yhteistyö kantaa :)

Kaikki lähti siitä, että ystäväni aloitti opiskelut. Juu, kyllä. Ystäväni, en minä. Hän päätti lähteä ulkomaille harjoitteluun, ja ottaa lapset mukaansa. Lapset kävisivät Suomalaista koulua Fuengirolassa sen aikaa. Ja maassa maan tavalla, lapsilla pitää olla saattaja koulumatkoille. Ystäväni mies ei siinä vaiheessa tiennyt pystyvänsä irrottautumaan 3kk reissuun. Minä tietenkin heitin uhkarohkean idean ilmoille; MINÄ voin tulla aupairiksi, eikös päälle 40 ole juuri oikean ikäinen siihen hommaan.

Siitä se idea sitten lähti. Asiaa on kypsytelty 1,5 vuotta, enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Aluksi siis ajatuksena oli ystäväni ja 2 lasta, ja minä tyttäreni kanssa. Tämä idea kypsy kuitenkin nopeasti, että myös mieheni lähtee. Missään vaiheessa ei ollut ajatusta, että saanko MINÄ töistä vapaata tarpeeksi, olin päättänyt että saan idean myytyä ;) Tyttäreni aloittaa lukion myös samaisessa Suomalaisessa koulussa. NO, eihän mieheni tytär halua Suomeen jäädä.

Niinpä hän puhui äitinsä ympäri päästämään myös hänet maailmalle. Meitä oli siis lähdössä 3+4.

Pikkuhiljaa ajatusta ujutin pomoni tietoisuuteen, ja sain vihreää valoa ajatukselle. Myös ystäväni mies sai järjestettyä omat työkuvionsa niin, että hänkin pääsee.  Hienoa. Menemme ja elämme kommuunissa, kaksi perhettä, jaamme vastuut ja velvollisuudet jne. Hauskaa suunnitella. Mutta asunnon löytyminen ei ollutkaan ihan yksinkertaista.

Kummallakin perheellä on omat omakotitalot, omat lainat, taloista kulut. Budjetti Espanjaan on rajallinen. Kun asunnolle oli omia vaatimuksia eri-ikäisten lasten takia, se toi haasteita. Myös miehen poikakin halusi mukaan, ja meitä olikin sitten kaikenkaikkiaan lähdössä 9 henkilöä. Pienimmät koululaiset toivat haasteena sen, että koulumatka ei voinut olla liian pitkä. Autoa emme ajatelleet vuokrata reissullemme. Nuorimmaiset ovat myös vesipetoja. Uima-allas siis saisi kuulua kalustoon. Nuorison takia tarvitaan myös tarpeeksi makuuhuoneita. Aikuisetkin haluavat varmaan nukkua omissa huoneissa. Niinpä makuuhuoneiden tarve olisi ollut loppupeleissä 5... Nämä kaikki rajoitukset huomioiden päädyimme kahteen asuntoon. Asunnot olemme saaneet varattua ja vuokrattua. Lentoliput ostettua. Ja kerrankin, olen ostanut vain MENOLIPUT :D

Lukiolainen on saanut vastauksen, että on hyväksytty aloittamaan lukio-opiskelut. Peruskoululaiset saavat tiedon muutaman viikon sisällä. Sitten kaikkien osalta asiat ovat selvillä. Toivotaan, ettei tässä tarvitse alkaa kotiopettajaksi, se on tuonut jo monenlaisia mielikuvia asiasta itse kenellekin ;)